Saija Penttilä omistaa metsäpalstan Pirkanmaalla. Hän tavoittelee metsässään harmoniaa ja sitä, että metsän luontainen dynamiikka pääsisi elpymään. Metsää koskevat tavoitteet heijastelevat Penttilän maailmankuvaa, jossa luontoa ei riistetä.
”Ehkä se on jonkinlaista verenperintöä. Olen maalta, metsän keskeltä kotoisin. Mutta metsäni on myös kokeilulaboratorio: haluan osoittaa itselleni ja muille, että metsää voi hyödyntää tasapainoisesti, taloudellista hyötyä väheksymättä, mutta niin, että metsää ei riistetä.”
Näin kuvaa Saija Penttilä metsänsä merkitystä itselleen. Hän osti kummitätinsä metsän nelisen vuotta sitten. Kummitäti puolestaan oli perinyt metsän mummulta. Hyvin tyypillinen tilanne siis: kaupunkilaistunut suvun jälkeläinen päätyy metsänomistajiksi, asuu etäällä metsästään eikä ole taloudellisesti riippuvainen metsän tuotosta.
”En väheksy metsän omistamisen taloudellista puolta, mutta se, miten metsiä on Suomessa hyödynnetty, on mielestäni lyhytnäköistä. Siinä on ajateltu lähinnä metsäteollisuuden ja sitä kautta kansallista etua, mille olikin aikansa ja paikkansa.”
Nyt meidän pitäisi Penttilän mielestä pystyä huomioimaan metsäekosysteemi kokonaisuutena ja sen keskinäisriippuvuudet aiempaa paremmin etenkin, kun metsien ekosysteemejä ymmärretään nykyisin paremmin kuin ennen. Hän on vakuuttunut, että metsän kokonaisvaltainen hyvinvointi on pidemmällä aikavälillä myös metsänomistajan ja koko metsätalouden etu.
Tarvetta arvopohjaiselle metsäsuunnittelulle
Saija Penttilän metsä on kasvanut nykyiseen muotoonsa jaksollisen kasvatuksen eli ns. avohakkuutalouden tuloksena. Sen Penttilä haluaa muuttaa. Hän haluaa metsänsä jatkuvan kasvatuksen piiriin. Hän haluaa metsästään monilajisen ympäristön, missä eliöstö – elämä – rikastuu ja kukoistaa.
Tällaiseen suuntaan häntä eivät metsäammattilaiset kuitenkaan neuvoneet:
”Metsäteollisuuden edustajan mukaan voisin kokeilla jatkuvaa kasvatusta pienimuotoisesti, mutta kaikkialle sitä ei pitäisi soveltaa. Sen sijaan metsäyhtiön edustaja teki metsälleni yksityiskohtaisen metsänhoitosuunnitelman, joka perustui jaksolliseen kasvatukseen. Yhtiön mukaan yksi kuvio pitäisi päätehakata suunnilleen heti, vaikka se puuston iän huomioiden olisi ollut aivan liian aikaista. Tässä näkyy varmaan Venäjän-kaupan tyrehtyminen”, Penttilä aprikoi.
Metsää ei avohakattu. Sen sijaan siellä on tehty yksi harvennus sekä pienimuotoista raivausta omatoimisesti. Penttilä on myös laittanut pakuria yhdelle koivukuviolle. Mutta hän kaipaa täsmällisempää, kuviokohtaista suunnitelmaa.
”Monimuotoisuuspainotteiselle metsäneuvonnalle olisi varmasti kysyntää. Siinä huomioitaisiin ja arvioitaisiin metsään liittyvät erilaiset arvot ja hyödyt: monimuotoisuus, uhanalaiset lajit, ilmastonäkökohdat, hiilensidonta, vesistöt. Sen pitäisi olla myös kohtuuedullista, ettei sellaisen metsänomistajan, joka ei tavoittele ensisijaisesti taloudellisesta tuottoa, tarvitsisi investoida metsäänsä kohtuuttoman paljon rahaa.”
Neuvonta voisi olla digitaalisessa muodossa: sovellus, johon voisi syöttää omistamansa metsän tiedot ja sen jälkeen kokeilla erilaisia käsittelytapoja niin, että sovellus mallintaisi tulokset näkyviksi vaihtoehdoiksi. Se laskisi myös taloudellisen tuoton eri vaihtoehdoilla ja listaisi kustannukset.
”Tällaista palvelua odotellessa kasvatan varmaankin omaa osaamistani. Metsällähän ei ole kiire. Eikä minullakaan. Uskon kehitykseen ja siihen, että me pystymme siirtymään seuraavalle kehitysasteelle metsien käytössä.”
Sari Kuvaja