Metsätalouden luontovaikutukset ovat viimeviikkoina olleet suurennuslasin alla ja syystä. Tuhansien raakkujen tuhoutuminen on vain raapaisu siitä, millaisia vaikutuksia nykymallisella metsätaloudella on Suomen luontoon. Yksittäisenä tapauksena järkyttävyydessään se on kuitenkin nostanut keskusteluun sen, kuinka uhanalaiset lajit – ja elinympäristöt tällä hetkellä huomioidaan talousmetsissä.
Metsätalous on suurin yksittäinen syy lajien uhanalaisuudelle Suomessa ja metsäluontotyypeistä yli 70 % on uhanalaisia. Nykyiset metsätaloustoimet muun muassa vähentävät lahopuun määrää, puulajien monimuotoisuutta sekä vanhojen metsien määrää radikaalisti suhteessa tilanteeseen, jossa metsä saisi kehittyä luontaisesti.
Kysymys ei ole siitä, etteikö tiedettäisi mitä suurin piirtein tulisi tehdä, jotta metsäluonto ja sen lajit saataisiin elpymään. Oikeansuuntaisia toimia onkin talousmetsissä otettu käyttöön, mutta esimerkiksi uhanalaisten lajien huomioiminen tarvitsisi parempaa tietoa metsissämme elävien uhanalaisten lajien elinpaikoista sekä yksinkertaisia työkaluja ottaa nämä lajit huomioon. Toimet ovat siis oikeansuuntaisia, mutta määrältään riittämättömiä suhteessa aiheutettuihin haittoihin.
Yksi mahdollinen työkalu on Maj ja Tor Nesslingin Säätiön rahoituksella tuotettu korimalli uhanalaisille lajeille talousmetsissä. Mallia olivat kehittämässä metsäsertifiointiorganisaatio FSC Suomi, Jyväskylän yliopisto, FSC:n jäsenet sekä lajiasiantuntijat. Korimalli valmisteltiin FSC Suomen johdolla 2020 tarkoituksenaan tarjota tehokas ja yksinkertainen malli uhanalaisten lajien esiintymien turvaamiseen osana metsäsertifiointia. Yksinkertaisuudessaan malli jakaa uhanalaiset lajit kuuteen eri koriin elinympäristövaatimusten perusteella. Kullekin korille on edelleen määritelty toimenpiteet, joilla lajeille välttämättömät elinympäristön piirteet on mahdollista säilyttää hakkuiden yhteydessä.
Korimallissa, kuten missä tahansa yksinkertaistetussa mallissa on puutteensa. Siinä ei esimerkiksi ole huomioitu kaikkia lajiryhmiä, se ei takaa populaatioiden säilymistä pitkällä aikavälillä maisematasolla, eikä se vastaa metsäisten herkkien vesielinympäristöjen säilymisestä. Se, kuten mikään muukaan työkalu, ei yksinään takaa uhanalaisten metsälajien säilymistä, mutta sen käyttöönotolla voitaisiin edistää uhanalaisten lajien systemaattista huomioimista sekä metsän käsittelyn sovittamista näiden lajien elinympäristöjen turvaamiseksi.
On erittäin sääli, että korimallin valmistelun, lajiasiantuntijoiden ja tutkijoiden työpanoksen ja mallin lopullisen hiomisen jälkeen malli haudattiin vähin äänin. Korimallin käyttöönotto olisi kelpo alku vastuullisemmalle toiminnalle sen jälkeen, kun lakisääteinen taso on saatu kuntoon. Luontoan asiantuntijat ovat olleet vahvasti mukana korimallin kehitystyössä, ja voimme tukea sen käyttöönotossa osana yritysten vastuullisuustyötä.
Paloma Hannonen, Luontoa
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Luontoan blogissa 8.10.2024